Suomen julkiset menot ovat 58.5 %/ bkt, kun Ruotsilla ne ovat vain 50.8 %, siis Suomella yli 15 % suuremmat.

Minä keskustelin aikoinaan paljon erään julkisella sektorilla työskentelevän kaverini kanssa, joka aina kehuskeli saamillaan kilometrikorvauksilla.

Hän oikein elvisteli niillä, koska tiesi meillä rakennuksilla pidettävän julmia puhutteluja kahvi- ja ruokataukojen minuuteista ja talon alkaessa valmistua suurimmalle osasta porukkaa sanotaan vain: Huomenna ei tartte enää tulla! (Perutaan häät, perutaan lomareissut ja hautajaisetkin perutaan!)

Tämä kaverini kertoi ajavansa satojen kilometrien edestakaisen matkan, jotta pääsee haastattelemaan ja voimaannuttamaan toipuvaa alkoholistia.

Hän on itsekin ryypännyt aikoinaan paljon (mm. minun kanssani nuoruudessa), joten naureskellen hän kertoo sen reilun tunnin keskustelun usein olevan enemmänkin eri viinojen vertailua.

Sitten aikaisemmin tältä ajelulta kotiin päästyään hän laskee rohkeasti mutkan kautta tulleet kilometrit ja kertoo minulle saavansa vuodessa kilometrikorvauksia monta kertaa sen vanhan autonsa hinnan.

Suomessa kilometrikorvaus oman auton käytöstä on 55 senttiä kilometri ja Ruotsissa se on vain 23 senttiä kilometri.

Nämä kaikki sentit kun kerrotaan miljoonilla, niin voisi kuvitella Suomen olevan Saudi- Arabia Ruotsiin verrattuna, mutta näinhän ei ole. 

Kela maksoi sairausvakuutuksesta korvattavia matkakorvauksia yhteensä 364 miljoonaa euroa vuonna 2025, joten siitäkin voi päätellä jotain.

Kaikki julkisen sektorin pikkupomot, isot pomot ja mainitsemani esimerkin kaltaiset työntekijät käyttävät siis mielellään omaa autoa töissään ja pyöristelevät lukuja ylöspäin.

Aikoinaan meillä oli kova kohu kiinteistönvälittäjistä, jotka eivät ottaneet palkkaa työstään, vaan kaiken verottomina kilometrikorvauksina.

Se on varmaan sama vieläkin tässä avuttomien Suomessa, mutta ne ovat pikkuperunoita näiden julkisen sektorin satojen miljoonien kilometrikorvauksissa.

Puhumattakaan nyt siitä, että Suomessa työskentelee jo 100- 200.000 ulkomaalaista, jotka ilmeisesti maksavat verot kotimaihinsa. Kuten rakennusalan ulkomaista työvoimaa tutkinut Sari Wulff totesi. Voihan wittu tätä Suomen surkeutta!

Suomalaisurheilijat saivat Birminghamista tuodakseen kolme mitalia - kaksi kultaista ja yhden hopeisen, joihin jopa uskalsi etukäteen uskoakin. Mikään niistä ei ollut mikään tavaton yllätys. Silja Kososen moukarikulta, Wilma Heltelän seiväshopea ja Alisa Vainion maratonjuoksun voitto olivat ihan odotettavissa. Vainion maratonjuoksun suoritus oli kyllä hurja, koska hän jätti toiseksi tullutta muutamaa sekuntia vaille viisi minuuttia, mikä noissa juoksunopeuksissa tarkoittaa puoltatoista kilometriä. 

Muuten suomalaisten suoritukset jäivät hieman alakanttiin, koska urheiluliitto oli asettanut tavoitteeksi enemmän ns. pistesijoja, jotka ovat ensimmäisestä kahdeksanteen. Loukkaantumiset ennen kisoja pudottivatkin potentiaalisia pistesijojen hakijoita, kuten Krista Tervon ja Elina Lampelan ja olihan tuolla muutama urheilija aika lähellä loppukilpailurajaa, kuten Riku Illukka, joka juoksi 200 metrin Suomen ennätyksen ja jäi finaalista neljän sadasosan päähän. Suomen, kuten monen muunkin maan joukkueessa, oli sellaisia urheilijoita, joilla ei ollut nyt mitään mahdollisuuksia sijoittua tuloslistan alkupäähän, mutta jotka olivat saavuttaneet karsintarajat ja näin he olivat oikeutettuja osallistumaan kisoihin. Sieltä voi hyvinkin joku nousta seuraavissa arvokisoissa hyvään sijoitukseen. Ei aikoinaan Lasse Virenkään ollut kovin ihmeellisellä sijoituksella ensimmäisessä arvokisassaan, mutta sieltä hänkin sitten nousi neljän olympiakullan voittajaksi. Kisat voitaisiin toki pitää niin, että vain esimerkiksi 12 tilastojen parasta otettaisiin kilpailemaan A-kisoihin, 12 seuraavaa B-kisoihin ja vielä jokin joukko C-kisoihin, mutta siitä tulisi Euroopan yleisurheiluliitolle hillitön sekamelska ja tokkopa tuo sitten motivoisi kaikkia urheilijoita. En tiedä.

Seuraava yleisurheilun seuraajien suurkisa näin suomalaisittain on vajaan kahden viikon kuluttua, kun Suomi ja Ruotsi kohtaavat Helsingin olympiastadionilla. Ruotsi tuntuu ainakin miesten puolella nyt olevan paljon vahvempi, joskin heidän huippunsa saattavat juuttua hurjiin rahakisoihin, joita vielä käydään isoilla urheilukentillä. Kyseinen maaottelu on kuitenkin niin merkityksellinen meille yleisurheilun ystäville, että se varmasti on merkattu huolell pöytäkalenteriin.